Hajotkaa lumikinoksiinne hähää!

Kirjoitan nyt ihan supernopeasti jotain, koska a) en ole päivittänyt ikuisuuksiin ja b) haluan vältellä kouluhommia (joita en siis koskaan edelleenkään tee, mutta nyt alkaa taas tulla sellaiset paniikkivibat että olisiko parasta vaikka aloittaa...).

Kevään tultua täällä on ollut tosi leppoisaa! Päiviin kuuluu nykyään lähinnä tunneilta lintsausta, puistoissa makoilua (parhaina päivinä täällä on ollut 21 astetta!) ja muuta höntsyilyä. On tullut pidettyä piknikkejä, syötyä hattarajäätelöä ja saatua punakka naama. Kevään ekat yökebabit terassilla on syöty, ja puistossa olemme siemailleet iltapäiväviiniä peläten tuimia ranskispoliiseja (siinä vasta varsinaista pussikaljoittelua, kun juomat pitää kaataakin laseihin pussin suojissa). Parasta on maata nurtsilla, tuijotella taivaalla kiiruhtavia pilviä ja kuunnella musaa. Oi näitä hyviä kevätjuttuja!

Täällä on kaikkialla vaaleanpunaisia puita! Tämä yksilö kasvaa kotikatuni kulmassa.

Leppäkerttuhetki Pépinièressä.

Minipiknik keskustan takana hauskojen vesialtaiden äärellä.

Sunnuntaina minä, A ja H vuokrasimme pyörät huimaan euron päivähintaan ja poljimme kanaalin vartta pitkin pois Nancysta. Alkumatka oli paikoitellen melko rumaa tienoota. Vesi velloi vihreänruskeana ja kanaalin varsia täplittivät teollisuusalueet ja romukylät. Vähän ajan päästä pääsimme kuitenkin mukavammalle reitille metsäisempään maastoon ja vastaan alkoi tulla aitoa maalaismaisemaa lehmineen ja ruohoniittyineen. Ihanaa! En ollut tajunnut, että sellaisia tienoita löytyy vain joidenkin kilometrien päästä Nancysta. Reissun päätepiste oli piskuinen kylä, jonka leipomosta haimme kinkkupiirakat ja istahdimme levähdystauolle. Kyllä siinä matkaa tehdessä tuli havaittua, että entisten aikojen ketteryys on tipotiessään. Kova satula jomotti ahteria ja jopa ranteet kipeytyivät ohjaustangon puristamisesta, huh.

Tässä ei nyt ihan näy idyllisin osa kuvailemaani maalaismaisemaa, mutta no, se kanaali ainakin. Ja kanaalin pientareella vilisti sisilisko!

Ihan kelpo pyörät!

Ja kivat kanssapolkijat! :>

Nancyyn palattuamme kiertelimme tovin vanhassa kaupungissa sattumalta olleella kirpputorilla. Voi apua, korttelitolkulla toinen toistaan ihanampia kojuja täynnä vanhoja huonekaluja ja koruja ja kirjoja ja ties mitä. Onneksi sain hillittyä itseni enkä ostanut mitään turhia härpäkkeitä. Kotiinlähtö alkaa olla jo niin lähellä (vajaat 2 kuukautta!), että tässä vaiheessa sitä jo tajuaa, että kohta niitä kamoja pitää alkaa sulloa matkalaukkuun ihan oikeasti.

Tänään oli muuten ensimmäinen päivä kolmeen kuukauteen, kun kävelin ihmisten ilmoilla hiukset auki! Muistatte varmaan taannoisen ultimate hiuskatastrofin. No, tänään totesin että kuontaloa on nyt kasvatettu tarpeeksi ja on korkea aika marssia kampaajalle selvittämään, voisiko tilannetta helpottaa edes jotenkin. Käynti ranskiskampaajalla sujui yllättävän kivuttomasti. Sain selitettyä pulmani (ikään kuin selityksiä olisi tarvittu, heh, kampaajakin oli järkyttynyt näystä) ja sain neuvoteltua ratkaisuvaihtoehdoista ja muutenkin turistua kaikin puolin sujuvasti. Vain pari kertaa jouduin utelemaan että comment, comment. Yllättäen lopputuloksestakin tuli ihan siedettävä (tilanne on tähän asti ollut erittäin sietämätön). Kattokaa ite! Ja jos näyttää rumalta, niin miettikää, miltä näytti ennen! :---D

Kun tässä nyt itseään joutui kuvailemaan niin päätin turvautua perinteiseen awkwardiin vessanpeiliposeen. Ilme on jokseenkin hassu, mutten jaksanut yrittää enempää.

Tästä tuli nyt aika köykäinen postaus, mutta lupaan kirjoittaa jotain pian, nopeammin kuin viimeksi! Tälle viikolle on kanssa luvassa kaikkea pientä kivaa, muun muassa illallinen Nancyn parhaassa raflassa Bouche à Oreillessa! Kymmenen päivän päästä taas kutsuu Riviera, ahaaaaa! Reissun suunnittelu on vielä pahasti vaiheessa, mutta ainakin menolippu Nizzaan on jo plakkarissa. Että semmoista. ^^ Paljon on täällä vielä näkemättä ja päivät ovat aivan ihania ja on aurinkoa ja kaikki ovat hyvällä tuulella. Samalla mielessä pyörivät myös lähestyvä paluu Suomeen, kesäasuminen uudessa kaupungissa ja se, että sitten sitä on taas kotona. <3